Oletko ikinä ajatellut, miksi lähestulkoon kaikki vauvat oppivat pyörähtämään, istumaan ja liikkumaan suunnilleen samalla tekniikalla ja saman ikäisinä? Kuinka näitä vauvana opittuja liikemalleja voidaan soveltaa meidän aikuisten lihaskuntoharjoitteluun? Ja miten tämän yhdistelmän sovittaa yhteen Australiassa kiropraktikkona toimiva Hans Lindgren, jonka lajivalikoimassa on ollut mm. kehonrakennus ja voimanosto?
Huomasin pitäneeni vauvojen motorista kehitystä itsestäänselvyytenä. Hans Lindgrenistä en ollut kuullut sanaakaan. Mutta hämmästyttävästi yhä edelleen yleisurheilijalta näyttävän naprapaattiystäväni kesäinen, itseensä viittaava kommentti ”olen treenannut 38 viimeistä vuotta lähestulkoon väärin” sai minut miettimään omia treenejäni. Ajatus jäi vaivaamaan ja lopulta ilmoittauduin Tukholmaan DNS (= Dynamic neuromuscular stabilization ) kurssille.
Tunnollisena oppilaana lueskelin koulutukseen liittyvää etukäteismateriaalia lentokoneessa. Kävi ilmi, että koulutus perustuu tsekkoslovakialaisen professori Pavel Kolarin havaintoihin vauvojen liikemallien kehittymisestä ja sen perusteella oivallettuihin, optimaalisiin niveliä tukeviin lihasharjoitteisiin. Kuvat vauvojen liikkumisesta olivat hellyttäviä, mutta viereen liitetty aikuisen vastaava liikesarja ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Aloin valitettavasti nähdä itseni konttaamassa ympäri treenisalia… joten päätin palata opintomateriaalin pariin vasta kurssilla.
Tunnista heikot kohdat – löydä oikeat liikkeet
Meillä kaikilla on jo vauvasta lähtien aivoihimme koodattuna täydellinen liikemalliohjelma. Vauvat siirtyvät liikesarjasta toiseen keskushermoston kehittyessä, mutta meiltä aikuisilta on saattanut useampikin liikemalli unohtua arjen tohinassa. Huonot työasennot, stressi tai vaikkapa maksimaaliset urheilusuoritukset joissa tekniikka ei enää pysy kasassa, rasittavat niveliä väärin. Näin ollen viikonlopun teemana olikin tehdä vauvan motorisista kehitystasoista johdettuja liikesarjoja ja herätellä aivoissamme valmiina olevat oikeat liikemallit takaisin käyttöön. Liikkeet joita harjoittelimme olivat yksinkertaisia, kontrolloituja sekä osin hyvinkin haasteellisia. En siis suinkaan päätynyt konttaamaan ympäri treenisalia, vaan jalkakyykkäsin ja tein maastavetoa uudistuneella tekniikallani.
Aivomme luottavat siihen, että saamme tukea jostakin – vaikkapa seinästä, lattiasta tai kaverista. Oli tuki sitten kuviteltu tai oikea, vatsaontelon sisäinen puristus kasvaa, jolloin keskivartalosta tulee vahvempi. Se suojaa myös selkärankaa. Voit kokeilla mitä tapahtuu, kun työnnät kättäsi seinää vasten tai laitat vaikkapa joogatessa koko kämmenen kunnolla lattiaan. Juuri niin: keskivartalo tuntuu heti jämäkämmältä ja tasapaino on paremmin hallittavissa.
Viikonlopun aikana huijasin aivojani, opettelin palleahengitystä ja opettelin tekemään pieniä, niveliä tukevia liikkeitä. Meillä kaikilla on yksilölliset ”heikot kohdat” ja lihaskunnosta, iästä sekä jo olemassa olevista vammoista huolimatta kaikkien olisi tehtävä omalle lihaskunnolleen sopivia liikkeitä. Mikäli niveltä ympäröivät lihakset eivät ole riittävän aktiivisia tai vahvoja, keho ei ole tasapainossa ja pinnalliset suuret lihakset jännittyvät ja ylirasittuvat.
Tukholman viikonloppu oli erittäin mielenkiintoinen ja innolla odotan jo jatkokurssia. Tulen varmasti käyttämään DNS:n menetelmää sekä oman, että teidän hyvinvoinnin lisäämiseen.
Ohessa muutama linkki, mikäli kyseinen aihe kiinnostaa enemmänkin.
www.rehabps.com
www.hanslindgren.com
