Lääkäri Janet G. Travellin elämänmittaisen työuran rinnalla oma, 24 -vuotinen urani triggerpisteiden parissa tuntuu vielä kovin lyhyeltä. Travell tutki ja koulutti kuolemaansa saakka eli 95-vuotiaaksi. Uransa aikana hän huomasi, että huolimatta siitä, minkä alan lääkärinä hän toimi, yleisin syy hoitoon hakeutumiseen oli kipu. Hänen mielestä oli erittäin yleistä, ettei ihmisiltä tutkittu riittävän hyvin etenkään lihasten aiheuttamia kiputiloja. Travell tulikin tunnetuksi tehokkaasta tavastaan hoitaa lihasten kiputiloja sekä liikerajoitteita. Hän myös toimi uransa aikana presidentti John F. Kennedyn ja Lyndon B. Johnsonin lääkärinä.
Janet G.Travellin ja entisen ilmavoimien kirurgi David G. Simmonsin yhteistyönä syntyi myöhemmin kirja myofaskiaalisista kipu ja toimintahäiriöistäeli niin sanotuista triggerpisteistä. He antoivat näin nimen vaivalle, joka oli ollut aina läsnä, mutta johon liittyvä termistö oli ollut sekava – oli puhuttu hermopisteistä, lihasreumatismista, myalgiasta ja niin edelleen.
Mitä triggerpisteet ovat ja miten ne aktivoituvat?
Triggerpiste tarkoittaa niin sanottua liipasinpistettä eli kaikista arinta lihaksen säiettä joko lihaksessa tai lihaksen peitinkalvossa. Altistavina tekijöinä triggerpisteen syntyyn voivat olla jatkuvaa ylikuormittumista aiheuttavat rakenteelliset tekijät kuten jalkojen pituusero, skolioosi tai hemipelvis eli erikokoiset lantionpuoliskot. Ulkoisista tekijöistä kehon asentoon vaikuttavat esimerkiksi huono sänky, liian korkeat tuolin käsinojat, näyttöpäätteen huono sijainti jne. Yksinkertaisin ja melkeinpä yleisin syy on ilmavirtaus eli ilmastointilaitteen huono sijainti, avonainen ikkuna tai muuten vain luonnonolosuhteet. Jonain päivinä taas voi kravatti, kaulus tai rintaliivien olkaimet olla liikaa. Lisäksi triggerpisteiden aktivoitumiseen vaikuttavat kehon sisäiset olosuhteet: infektiot, sisäelinten heijastekivut tai vaikkapa ravitsemukselliset tekijät kuten C- ja B- vitamiinien, kalsiumin, magnesiumin, raudan tai kaliumin puutos. Myös hormonaaliset epätasapainotilat tai liian kuiva elimistö voivat altistaa triggerpisteille. Kuivuus lisää elimistön happamuutta ja tämä puolestaan ärsyttää hermopäätteitä ja aiheuttaa näin kipua. Lyhyesti sanottuna: elämä altistaa triggerpisteille äkillisten lihasten venytysten ja supistuksen lisäksi. Aina taustatekijänä ei siis tarvitse olla muuttokeikka, stressijakso, kaatuminen, vauhdikas salibandyturnaus tai vaikkapa kaverin veneeseen nosto. Osa altistavista ongelmatekijöistä on varmasti poistettavissa, mutta osa on ja pysyy.
Kipu voi tuntua tylppänä ja syvänä sekä sitä voi välillä olla myös vaikea paikallistaa johtuen laajoista säteilyalueista. Myös kivun määrä voi vaihdella päivittäin tai jopa tunneittain. Yhdessä lihaksessa voi olla useampi triggerpiste ja näiden säteilyalueille voi muodostua uusia triggerpisteitä. Samoin lihaksen vastavaikuttajalihakseen voi aktivoitua uusia triggerpisteitä. Lisäksi voi esiintyä autonomisen hermoston ilmiöitä kivun säteilyalueilla, esimerkkinä kyynelnesteen lisääntynyt vuoto päännyökkääjälihaksen säteilyalueella tai ryhmihäiriötuntemukset rintalihaksen triggerpisteestä johtuen. Ei siis ihme, että olotila voi olla välillä jopa huolestuttava, kun siihen lisätään vielä lihaksen liike- ja toimintahäiriöt.
Ottamassani kuvassa henkilön olo ei näytä eikä tunnu notkealta, mutta näyttää yksinkertaistettuna mitä tapahtuu lihaksen supistuessa. Kuvan tapauksessa kyse on neliönmuotoisen lantiolihaksen lihaskrampista, mutta joissain muissa tapauksissa kyseessä voisi olla myös jalkojen pituusero tai lantion kiertymä.
Välillä monimutkaiselta tuntuva ja toiminnan lähestulkoon lamauttava kiputila on helposti poistettavissa. Toisinaan taas pieneltä tuntuva kiputila vaatii huomattavasti laajemmalle alueelle tehtävän hoidon. Kuvan neliönmuotoinen lihas aktivoi toisinaan säteilyalueella olevan pienen pakaralihaksen, joka puolestaan voi aiheuttaa säteilevää iskiastyyppistä kipua aina nilkkaan saakka. Kaikki kokevat kivun erilaisena eikä kipu aina näy ulospäin liikerajoitteena tai toimintakyvyn puutteena. Kallonpohjan niin sanotun niskarusetin lihakset voivat aiheuttaa oksettavaa migreenin kaltaista päänsärkyä sekä huimausta. Olkavarren kiertäjälihakset voivat tehdä kivun lisäksi olkavarren liikkeestä rajoittuneen. Jokaiselle lihakselle voidaan nimetä omat säteilyalueet ja tunnusomaiset ongelmat. Lisäksi jatkuva, epämääräinen ja selittämätön kipu on henkisesti rasittavaa.
1990-luvun alussa Naprapath Högskolan ja opettajani Tore Näsman vei minut triggerpisteiden ihmeelliseen ja lähestulkoon ”taikatemppuja” mahdollistavaan maailmaan. Palattuani Suomeen minusta tuntui välillä, että olin niitä harvoja jotka ylipäänsä hoitivat triggerpistekipuja. Tilanne on sittemmin onneksi muuttunut. Yhä useampi saa oikeanlaista hoitoa eikä enää kärsi turhaan. Hoito on yksinkertaista ja tehokasta. Itse käytän lihaspainelutekniikkaa sekä laseria, joilla lisään verenkiertoa kireän lihassäikeen kohdalle ja rentoutan näin triggerpisteen. Välillä lihaskireydet aikaansaavat myös nikamien liikehäiriöitä (tai tosin päin), jolloin käytän myös manipulaatiota ja mobilisaatiota hoidoissani parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi.
Kyseessä on siis hyvin yleinen vaiva. Sen sijaan, että yön hiljaisina hetkinä soimaa itseään tekemisistä tai tekemättä jättämisistä jotka ovat kiputilaan johtaneet, kannattaa varata aika hoitoon. Kipu on aina merkki siitä, että kehossa on jokin ongelma ja sille on tehtävä jotain.
Janet G. Travell, M.D and David G.Simons, M.D: Myofascial Pain and Dysfunction, The Trigger Point Manual, volume 1 and 2
