Nautin siitä, että minulla on työni ja harrastusteni kautta mahdollisuus tutustua monenlaisiin ihmisiin. Pääsen välillä seuraamaan todellisia oman alansa taitureita – heidän kiinnostuksensa ja keskittymisensä omaan työhön tai harrastukseen aiheuttaa miellyttävää läsnäolon ja onnistumisen tunnetta myös sivulta seuraajissa.
Psykologi Mihaly Csiskszentmihalyin käyttää nimeä flow eli virtauskokemus juuri tällaisesta tilanteesta, jossa ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneena paneutunut kyseessä olevaan aktiviteettiin. Hän on todennut, että virtauskokemuksen aikana tietoisuus omasta itsestä sekä ajasta katoaa ja ihminen on silloin onnellisimmillaan. Hänen mukaansa flow ei ole kuitenkaan pelkkää lahjakkuutta vaan ominaisuus, joka saa henkilön nauttimaan oppimisesta, ponnisteluista ja kestämään myös asiaan liittyvää ahdistusta. Tätä miettiessäni tulinkin siihen tulokseen, että taitavasti valmistettu, hyvistä raaka-aineista ja rakkaudesta ruoanlaittoon tehty herkullinen ateria ei voi olla tekijälleen muuta kuin ajoittainen flow’n kokemus. Niinpä päätin, että oli aika hemmotella itseäni ja joulutähden sijaan suuntasin kohti Michelinin tähteä, ravintola Oraa ja chef Sasu Laukkosen gastronomista maailmaa.
Astuimme kirjaimellisesti Sasun ja hänen tiiminsä maailmaan, sillä Ora on pieni, 23-paikkainen ravintola ja meillä oli suora näkymä keittiöön. Ajattelin riemuissani, että nyt voin seurata keittiön tapahtumia ja eri ruoanlaittotekniikoita herkkujen valmistuessa sekä nähdä flow’n jollaista ei omasta keittiöstäni löydy. Suunnitelma ja sijaintini oli siis loistava, mutta taidokkaiden, kauniiden ja herkullisten ruokalajien seuratessa toinen toistaan, unohdin koko keittiön olemassaolon. Samoin unohdin ajantajun, itseni ja todennäköisesti osittain myös vieressä herkuttelevan ystäväni Ninan. Olin siis saavuttanut täydellisen flow’n! Voin vain ihmetellä näin jälkeenpäin, miten paljon suunnittelua, tietoa, taitoa, vuosien harjoittelua ja kokkaamista tarvitaankaan tällaisten herkkujen valmistamiseen. Ehdottomasti aion tehdä tästä itselleni uuden joulutradition – ehkäpä ensi kerralla maltan seurata myös keittiön tapahtumia.
Herkullinen, hyvistä raaka-aineista valmistettu ateria aiheuttaa automaattisesti sen, että haluamme maistella, haistella ja nauttia ruuasta. Samalla myös pureskelemme ruuan paremmin, jolloin ruuansulatusentsyymit aloittavat ruuan ravintoaineiden pilkkomisen jo suussa. Samalla vatsalaukku aloittaa suolahapon erityksen ja ruokasulan siirtyessä vatsalaukkuun se irrottaa proteiineista suojaravinteet. Eli kaikki materia kehon biokemiallisiin reaktioihin saadaan syömällä, hengittämällä ja kierrättämällä jo elimistössä olevia aineita. Olemme siis loppujen lopuksi kasa soluja, jotka kaikki uusiutuvat noin seitsemän vuoden kuluessa. Sanonta ”sama pää kesät talvet” ei siis todellakaan pidä paikkaansa vaan uusiudumme koko ajan.
Stressitön ja nautinnolla syöty ruoka tehostaa ruuansulatusta sekä pitää myös suoliston mikrobit hyväntuulisina. Onkin erittäin tärkeää pitää nämä mikrobit tyytyväisenä, sillä elimistössämme on kymmenen kertaa enemmän mikrobeja kuin omia soluja ja näistä mikrobeista suurin osa sijaitsee suolistossa. Elimistö ei erottele sitä, mikä aiheuttaa stressiä – joulukiire, murehtiminen, virus, trauma, pakoon juokseminen – vaan noudattaa aina stressitilanteessa tuttua pakene ja taistele -reaktiota. Mikäli olet juokse ja pakene -tilassa, suolahappoa ei muodostu tai sitä ei ennätä erittyä riittävästi vatsalaukkuun. Ruuansulatus heikkenee ja siitä seuraa yleensä ongelmia. Huolimatta siitä, oletko kokatessasi kokenut flown vai et, ruoasta kannattaa aina nauttia kaikessa rauhassa.
Joulupöydät pian jo odottavat juhlijoita, joten löysää housunvyötäröä, sillä kohta loppuu kiire, lento – ja alkaa Joulun aika rento. Hiljaisuutta kuulostele, nuku, syö ja nautiskele. Kunnossa on silloin kuosi, kun taas alkaa Uusi Vuosi!
Hyvää, herkullista ja rauhaisaa Joulua kaikille sekä Onnellista Uutta Vuotta!
Kiitos Sasu ja crew… joululahja itselleni oli täydellinen!
